tiistai 30. kesäkuuta 2020

Luottamusinflaatio

Niinpä.

Jo hyvä ystäväni Abe Lincoln tiesi aikanaan, kuinka paljon mihinkin voi sosiaalisessa mediassa ja laajemmassa mittakaavassa koko internetissä luottaa. Asiasta on aivan selvät todisteetkin meemissä tuossa yllä.

Katsokaa vaikka.

Olen kirjoittanut jo pitkään internetin ja sosiaalisen median luotettavuudesta, siinä samassa missä ihmisten yleisestä luotettavuudesta, niin tietoverkoissa kuin - niin valitettavaa kuin se onkin - monessa tapauksessa aivan kasvokkainkin.

Ainoa asia, johon somessa tai edes ihmiselämässä voi todellisuudessa luottaa on se, että äärimmäisen harvaan vaikuttajaan, ihmiseen tai entiteettiin voi luottaa.

Esimerkiksi tuossa edellä esittämässäni meemipelleilyssä on monen kuuluisuuden ajatuskukkasiksi istutettu mitä ihmeellisempiä kommentteja, lentäviä lauseita, tai aivopieruja, joiden sisällön ja todenmukaisuuden alittaa ainoastaan niiden kasvottomien luojien rehellisyyden täydellinen puute.

Tätä ei pitäisi enää kenenkään pohtia saati ihmetellä, sillä loppujen lopuksi tuollainen halpahintainen ajatus-, meemi- ja kuvamanipulatio on ainoastaan paskavalejäävuoren huippu. Sen vuoren, joka kaatuu päällemme joka päivä internetissä seikkaillessamme.

Netissä kaiken maailman wannabe-vaikuttajien maailmannäkemykset ja -käsitykset hyökäävät silmille kuin se proverbiaalinen yleinen syyttäjä. Keuhkoamisen malliin: "Nyt kerromme teille koko totuuden asiasta X", pitäisi kuitenkin nostaa niskakarvat pystyyn kaikilta niiltä, jotka haluavat oikeasti tietää.

Kävin jokin aika sitten aivan mielenkiinnosta pikaisesti mukana some-ryhmässä, joka oli perustamassa erästä tapahtumaa. Koska ryhmän toiminta oli aivan aluillaan, siellä yritettiin löytää korkean tason linjauksia siihen, mitkä asiat olisivat ryhmäläisille niin tärkeitä että niitä kannattaisi ajaa ja nostaa ryhmän ohjelman ja toiminnan ohjenuoraksi.

Tiettyihin tavoitteisiin keskittyviin ja niille toimintansa perustavien ryhmien jäsenet ajattelevat lähtökohtaisesti asioista hyvin pitkälti samalla tavalla. Kun lisäksi ajatukset (tai voisihan noita ehkä teeseiksikin sanoa), oli kirjoitettu jo lähtökohtaisestikin selvien suuntaviivojen ja arvovalintojen mukaisiksi, oltiin sanalla sanoen jännän äärellä.

Kartoituksessa ei siis haettu todella erilaisia ja yksilöllisiä mielipiteitä, vaan otettiin lähtökohdaksi joidenkin ryhmän vetäjien näkemykset, ja niihin vastausvaihtoehdoiksi yli-yksinkertaistaen Kyllä, Ei ja "vaarin housut" (eli se kolmas, mitäänsanomattomin vaihtoehto).

Onko siis ihme, että lähtökohtaisesti tiettyihin ennakko-oletuksiin ja väittämiin muotoiltuihin ryhmäkysymyksiin voi vastata vain yhdellä tietyllä "oikealla, ryhmän hyväksymällä" tavalla tulematta leimatuksi trolliksi, pervertiksi tai paskatehtailijaksi?

Onko ihme, että noista lähtökohdista eri kysymyksiin jäsenten "samaa mieltä"-vastausten määrä oli kaikissa kysymyksissä lähellä sataa prosenttia? Ja onko ihme, että samanlaisia kannatusprosentteja näkee nykyisin vain tiettyjen valtioiden presidentinvaalituloksissa?

Jos kysymyksiin istutetaan lähtökohtaisesti niin sisällöllisesti, kuin rivienkin väliin ajatus "tämä meidän juttu on hyvä, tuo toinen on paha, emmehän me halua toimia ja ajatella kuin nuo toiset", niin onko ihme, että tuloksista saadaan juuri halutunlaiset?

Totuuden, rehellisyyden ja todellisen tasa-arvon valoa vaan kaikille. Tuo ryhmä sai kyllä minun puolestani jäädä jo muutaman päivän jälkeen, ehkä he pääsevät nyt keskenään siihen selvästikin tavoittelemaansa Pohjois-Korean äänestysprosenttiin ja täydelliseen yksimielisyyteen.

Toisaalta yllä kertomani on vain yksi, pienimuotoinen ja vaaraton esimerkki, missään ryhmässä kun ei ole pakko olla mukana jos sen toiminta ei resonoi. Noissa ryhmissä roikkuvat mukana ne, jotka ajatusohjailua ja edeltä kirjoitettuja askelkuvioita kokevat tarvitsevansa - ryhmässä kun on aina helppo tanssahdella muiden samalla tavalla ajattelevien kanssa.

Ja mitä sitten jos et ajattele asioista samaan tapaan kuin ryhmän suurin osa?

Yritätkö tuoda esiin enemmän tai vähemmän äänekkäästi omaa mielipidettäsi, yritätkö kestää ryhmässä hiljaa mukana nauttien niistä pienistä hyvistä asioista joita koet ryhmästä saavasi ("kun ystäviäkin on siellä mukana"), vai oikaisetko porukasta pihalle heti kun huomaat ryhmän perseilykertoimen ylittäneen sen tason, mitä koet itse sietäväsi? Jokaisella valinnalla on seurauksensa.

Totuus ja rehellisyys.

Siinä kaksi sanaa, jotka tulevat arkaaisoitumaan, liudentumaan arvottomiksi ja katoamaan sanakirjoistamme seuraavan 20 vuoden kuluessa. Tai sitten ne saavat niin monien muiden aikanaan tärkeiden sanojen tapaan aivan uuden, jotain aivan muuta tarkoittavan merkityksen, jolla pestään pois kaikki se, mikä oli kerran hyvää ja arvokasta.

Tervetuloa reaalimaailmaan ystävät.

IE

Kuva: Abraham Lincolnin itsestään julkaisema selfie-meemi jostain internetin historian syvyyksistä.

maanantai 29. kesäkuuta 2020

Ihmistä Etsimässä - kesäkuun 2020 luetuimmat




Tervetuloa kesäkuun 2020 luetuimpien blogikirjoitusteni pariin.

Muuten erittäin hiljaisen kuukauden ainoana todellisena valonpilkahduksena on ollut tekstieni kokonaislukukertojen siirtyminen uudelle tuhatluvulle, kaikenkaikkiaan lukukertoja on ollut blogini alusta - viime vuoden maaliskuusta - lähtien jo yli 14 000.

Sydämellinen kiitos siitä kaikille teille, arvoisat lukijani 🙏

Tilastot on jälleen kerran päivitelty kohdilleen, joten seuraavassa viime viikon, menneen kuukauden ja kaikkien aikojen luetuimmat tekstini, olkaa hyvät:

Viikon 22.6.2020 - 29.6.2020 luetuimmat
  1. Peto (12.6.2020)
  2. Kuka sinä olet? (7.6.2020) 
  3. Tapahenkisyyttä (25.5.2020)
  4. MOT (Mikä on todistettu) (1.6.2020)
  5. Luolamies (6.6.2020)
Kesäkuun 2020 luetuimmat
  1. Kuka sinä olet? (7.6.2020) 
  2. Peto (12.6.2020)
  3. MOT (Mikä on todistettu) (1.6.2020)
  4. Tapahenkisyyttä  (25.5.2020) 
  5. Luolamies (6.6.2020)
Kaikkien aikojen luetuimmat top 5
  1. Tanssijatar  (1.6.2019)
  2. Blogi bloggarum, summa summarum - alkumatkan huomioita blogien maailmasta (18.6.2019)
  3. Karma, karmeampi, karmein?  (10.1.2020)
  4. 61 hengentuotetta (19.8.2019)
  5. Miten meni, noin niinku omasta mielestä? (11.7.2019)  
Otan mielelläni vastaan kommenttejanne, kysymyksiänne ja huomioitanne mailiosoitteeseeni ihmista.etsimassa@gmail.com ja voitte luonnollisesti kommentoida myös suoraan blogieni yhteyteen, kiitos.

Heleätä heinäkuuta, letkeätä lomakuuta, 🙏

IE

Kuva: Kordula Vahle / Pixabay

perjantai 12. kesäkuuta 2020

Peto

Erään hyvän ystäväni Facebook-sivulla käytiin vastikään keskustelua someidentiteeteistä ja siitä, ketkä ovat todellisia ihmisiä, ketkä feikkejä ja ketkä jotain siltä väliltä.

Lähes jokainen meistä someviidakossa samoavista on törmännyt joskus feikkiprofiileihin tai rikollisten kaappaamiin sometileihin, joiden tarkoituksena on päästä lähellemme, ihollemme ja hyötymään meistä, rahoistamme tai tiedoistamme tavalla tai toisella.

Somen feikkiprofiilit kaverikutsuineen ovat useimmiten helposti tunnistettavissa vastikään luotuina, muutaman kaverin omaavina, tehtynä on vain muutama julkaisu, jotka nekin ovat useimmiten pelkästään kauniiden tausta- ja profiilikuvien päivityksiä. Jos profiilin omistaja on vielä kaukomailta, välttää kaukaa viisas koronapelkoisen tapaan kaikkea kontaktia sitä suuremmalla syyllä. Esto päälle, kuten kaikille muillekin huijareille - kiitos ja hyvästi.

Somessa tuo on siis aika helppoa, useimmiten uhreiksi päätyy ihmisiä, jotka eivät ole oman tietonsa ja osaamisensa puolesta sillä tasolla, että pystyisivät päättelemään jokaisen kaveri-wannaben todelliset aatteet ja vaatteet. Jos vielä rikollinen tekee kaverin sivulta kopioidulla kuvalla ja samanoloisella nimellä uuden profiilin lähetellen kaverikutsuja ympäriinsä vaikkapa Facen "Ihmisiä jotka saatat tuntea"-listojen avulla, niin moni voi tuollaiseen haksahtaa.

Sama koskee myöskin tosielämämme ihmiskontakteja, joskin niissä kaunis tai komea ulkokuori peittää paljon useammin ja täydellisemmin kaiken paskan alleen. Monien ihmisten kohdalla ulkonäkö on juurikin se puolustuksen heikko kohta, josta mennään läpi niin että heilahtaa.

Toisaalta se joka tuollaiseen haksahtaa, saa syyttää siitä vain ja ainoastaan itseään.

Suorissa ja pidemmissä ihmiskontakteissa kaikkein helpoimpia tunnistettavia kohtaamistamme ovat ne, jotka paljastavat meille kommunikaatiossaan ja toiminnassaan "pienillä punaisilla lipuilla" (red flags) olevansa feikkejä, pettureita, takinkääntäjiä tai pelkkiä jääkylmiä opportunisteja. Heitä on helppo lukea.

Ne, joiden kohdalla meidän tulisi olla todellisuudessa varuillamme ovat ne julkikuvansa täydellisyydelle ja kauneudelle rakentaneet feikit, jotka ovat kuitenkin syvällä sisimmässään jotain aivan muuta kuin mitä he pinnaltaan ovat.

He ovat niitä, jotka päästämme ihastumisen tai rakastumisen luottamuksessa ihollemme. Niitä, jotka kauniilla tai komealla ulkomudollaan tekevät petoksella tiemme sydämeemme.

He ovat niitä, joiden emme uskoisi koskaan kääntyvän meitä vastaan tai hyödyntävän meitä omiin tarkoituksiinsa.

He ovat niitä, jotka petoksesta kiinni jäätyään paljastavat todellisen karvansa ja petollisuutensa avoimesti, repivät meidät tunnemyrskyissä kappaleiksi ja raastavat meistä palasen toisensa jälkeen, kunnes meissä ei ole enää mitään hyödynnettävää tai kunnes tuhoudumme lopullisesti.

He ovat petoja. Petoja, jotka saalistavat kaikkialla.

Niin netissä kuin elävässä elämässäkin.

IE

Kuva: M Jurcevic / Pixabay