perjantai 25. syyskuuta 2020

Sisukkaat vihdoinkin kotona

 

Olen seurannut jo pitkään Suomalainen Opettaja Maailmalla-blogia, blogin kirjoittajaa Unnaleksiä ja viime aikoina hänen eeppiseksi muodostunutta kotiinpaluu-esterataansa Vietnamista monen mutkan kautta ympäri maailmaa takaisin Suomeen lukemattomien kokemusten ja haasteiden lävitse.

Näinä korona-aikoina pelkästään ihmisten matkustamisesta maailmalla on tullut äärimmäisen haastavaa, mutta kun yhtälössä on mukana myös karvainen kaveri, nousee asian haastavuuskerroin moninkertaiseksi.

Vietnamiin lapsia opettamaan muuttaneen Unnan ja katukatti Sisun tarina, tapaaminen ja yhteen päätyminen kaukana kotoa on kehräävän sydäntä lämmittävä kertomus sattumatapaamisesta, josta tuli monen mutkan kautta jotain elämää suurempaa. Kissa löysi ja valitsi itselleen haluamansa emännän, näinhän ne kaikkein hersyvimmät jos liikuttavimmatkin lemmikkitarinat saavat alkunsa.

Parin koko tarina paluusta Suomeen lukemattomine eestakasin ja taastakasin-muutoksineen, startteineen, stoppeineen, re-startteineen ja re-stoppeineen, pysähtymisine ja kääntymisineen, eläinlääkäreineen, todistuksineen, kurittomine lentoyhtiöineen ja neulansilmästä läpi-paikkoineen on luettavissa kokonaisuudessaan hänen omasta blogistaan Suomalainen Opettaja Maailmalla.

Kannattaa ehdottomasti tutustua 💓 

Aikojen kuluessa Unnan blogi on kehittynyt ja kasvanut moniin suuntiin: elämänmuutos- matkailu-, kulttuuri- ja kokemustarinaksi, josta on tullut kissatarina ensin Sisu-emoineen ja sitten viisine ihanan kurittomine pentuineen ja loppujen lopuksi korona/survival-tarina kärsivällisyydestä ja haasteiden voittamisesta. Mausteena mukana viranomaisten pompöösiyden lisäksi myös ihmisiä, joilla on vielä sydän, sekä taitoa ja halua käyttää sitä.

Luonnollisestikaan en mene tuossa syvemmälle yksityiskohtiin (lukekaa itse Unnan blogista), mutta sen verran tässä vihjaisen, että tehokaksikon monipolvista tarinaa lukemattomine ihmeellisine yksityiskohtineen ja juonimuutoksineen ei olisi voinut käsikirjoittaa ennalta. 

Ystävät, kehotan teitä kaikkia käymään itsekin löytämässä Unnan blogin ja ihastumassa siihen.

Suomalainen Opettaja Maailmalla

Sydämellisesti tervetuloa takaisin Unna ja tervetuloa uuteen kotimaahan seikkailijakissa-Sisu!🙏

IE

Kuva: Unnaleksin blogista, käytetty kuvan omistajan luvalla.

keskiviikko 23. syyskuuta 2020

Latukka


Tapaninpäivänä 2004 koko maailma pysähtyy.

Niin myös Matiaksen kohdalla, mutta aivan eri syystä kuin monella muulla. Hieman yli kaksikymppiset opiskelijat Sanna ja Matias notkuvat Porvoossa Kolme Kuparista-kapakassa nauttimassa korjaussarjoja joulukrapulaansa.

Rahat ovat loppu, luottokorttitilit tapissa ja nuori pari miettii ratkaisuja tilanteeseensa. Kaikki tukimahdollisuudet on kaluttu loppuun sukulaisia myöten ja ystävätkin ovat vähintään yhtä persaukisia.

    "Mitä sä sanoisit, jos mulla ois jo kaikki järjestettynä..."

Matias tuijottaa Sannan haaleanruskeisiin silmiin pystymättä sanomaan mitään järkevää.

    "Äijä on taas ihan pihalla, mikset sä koskaan kuuntele!"
    
    "Älä viitti, kylhän mä kuuntelen, mut tuol telkkaris puhutaan just et Kaukoidäs on aamul ollu maanjäristys ja tsunami, kuolleit on kymmenii tuhansii..."

    "No mut mitä sä sanot, ilmotanks mä sille et tulee kuvaamaan?"

Matias yrittää pelata aikaa, taistelu on kuitenkin turhaa silloin kun Sanna on saanut jotain päähänsä.

    "Kerro viä kerran se koko kuvio."

    "Siis meillon manit loppu niinku hyvin tiiät, vuokrat rästis. Nou dinero, keine habanero, fyrkendaal finito. Mikä maailmas myy? Porno... Puuttees olevat maksaa siitä. Enhän mä siis koskaan menis persettäni myymään, mut jos duunais vaik videoo. Vaan sä ja mä setis ja Latukka kuvais, pelkkää aktii, ei kasvoja tai mitään... Sit vaan video nettiin ja hillot himaan... Se kerto joskus tehneensä tollasii juttui joilleki tutuil, ja neki on mulle tost joskus vihjailleet. Helppoo rahaa..."

    "Latukka? Mistä vitusta sä sen kiimasen yli-ikäsen ikiteekkarin tiiät?"

Sanna hymyilee ilkikurisesti sanomatta sanaakaan. Yhtäkkiä Matias ymmärtää enemmän kuin mitä hän olisi koskaan halunnut.

      "Mä niin tunnen ton ilmeen.... Ei jumalauta, sä oot tehny tätä aiemminki..."

Samalla hetkellä Matiakselle selviää, missä hän on tutustunut Sannan ulkosynnyttimiin jo kauan ennen heidän ensimmäistä tapaamistaan.

Enää koskaan hän ei katsoisi suomalaista aikuisviihdettä samaan tapaan kuin joskus ennen.

Ei koskaan.

IE

Kuva: Michai Paraschvi / Pixabay

tiistai 22. syyskuuta 2020

Kotikonnuille

Sitten kun mie Lappiin muutan,
luonnon kantaan, maille Staalon.
Naapuriksi lumimiehen,
kaveriksi pakkasukon.
 
Helsingistä taattoin maille,
siutti Suomen Napapiirin.
Rajalle läntisen naapurin,
pohjoisen kaarroille kalsoille.
 
Lapin portit kolkuttelen,
maamon mannut maanittelen.
Kotikonnut hyvittelen,
niin on yletön iloni.
 
Sinne suuntaan hyvin mielin,
vaik on moni manan mailla.
Siel ol' koti lapsen pienen,
siellä aloitin oloni.
 
Siellä elon loppuun jatkan,
palkisilla avoimilla.
Hapen puhtaan hengittelen,
sitä kiittelee kehoni.
 
Vaikka tienoot kylmät lienee,
matka kotiin aikaa vienee.
Lopussa on kiitos suurin,
lämmin asumus sukuni.
 
                                                              IE

 

Kuva: Myriam Zilles / Pixabay